Vika päivä maailmalla & fiilikset jälkeenpäin!

Huhhu, nyt sitä ollaan sit kotona!! Kirjottaminen vikan reissupäivän ja ekan kotipäivän osalta jäi kokonaan, koska kaikkee vaan tapahtu nii paljon ja väsymyskin oli aikamoista. Nyt on kerenny vähän hengähtään ja on aikaa kertoo tarkemmin miten meiän reissu sit oikee loppukaan. Loppu....en oikee vieläkään tajua että me selvittii kaikesta!!

                                              

No, meidän vika päivä elikkä torstai käynnisty hyvinkin väsyneissä fiiliksissä, koska tää meidän kanssa samassa huoneessa majottuva kuorsaajakamu helli meitä taas koko yön konsertillaan, ja muutenkin kun kello olis soinu jo neljältä, valvoin mä ainakin yhestä asti ja sit vaa nousin ku kello läheni neljää. Siis ei herranjesta sitä ääntä! :D en oo koska kuullu että joku kuorsais niin kovaa, ja mä en tosiaankaan ollu ainut hereillä, voin vannoo ettei siinä huoneessa nukkunu kukaan muukaa. Paitsi sen tyttöystävä kyllä, öööö??? Sillä oli varmaan korvatulpat ja se oli vaa tottunu, mutta vaikka me laitettiin kuulokkeet korviin ja peitto pään päälle nii ei siitä tullu kyllä mitää. Eli päivä käynnisty kolmen tunnin unet takana ja muutenkin aika jännittävissä fiiliksissä; tänään olis tarkotus palata kotiin... Oltiin pakattu jo illalla valmiiks ja laitettiin vaa nopeesti itteemme kuntoon ja heitettii rinkat selkää. Ei voinu kyllä välttää aika haikeena ajattelemasta, että tää on vika kerta kun lähetään hostellista, vika kerta kun kävellään kadulla rinkat selässä, vika kerta kun etitää bussipysäkkiä, vika kerta kun istutaan bussissa ja voidaan puhuu muista ihmisistä tai muuten vaan puhuu mistä vaan ilman että joku ihmettelee. Tunnelmat oli jännät, mutta sit taas ei sitä sisäistäny että oikeesti on menossa kotii. Puhuttiinki että ei sitä tajua, tuntuu vaa perus matkustuspäivältä ja illalla taas uutee hostellii. Mutta ei, illalla oli määrä olla kotona!

Check-out suju hyvin koska meidän hostellissa oli 24h respa, tai näin me luultiin mutta jouduttiin kyllä ettiin työntekijöitä alakerrasta jonkun verran koska ne tuntu kaikki olevan ilosesti juhlintakannalla. Oli muutenkin hassua herätä ja tupsahtaa alakerran baariin missä myöhäsimmät vielä joi juomiaan! Saatii kaikki kuitenkin hoidettua ja lähettiin talsiin kohti läheistä bussipysäkkiä josta vajaa puol tuntia kentälle ajavan bussin pitäis lähtee. Pian se tulikin ja sit pönötettii bussissa kunnes saavutti kentälle. Löydettii heti oikee portti ja päästiin tekee lähtöselvitys, ja huh meidän molempien rinkat paino reilut 17kiloo, eli ei jouduttu maksaan lisämaksua!! Oltiin kuumoteltu sitä jo että saadaan kuitenki hullut maksut mutta eipä ei, jätettiin Kustaa ja Kaarle liukuhihnalle ja lähetti liput kourassa ootteleen boardingia. Eikä vieläkään oikeen tajuttu että ollaan nyt jättämässä tää kaikki kuukauden kestänyt reissaus, ja menossa kotiin.

Tympee tunne tuli heti kun löydettiin oikee portti jolle jäätiin oottelee bordingin alkua, SUOMALAISTEN keskelle. Kaikki oli heti paljo paljaampaa, kuka vaan ymmärs kaiken mitä sano....tylsää siis. Pian päästii sit bussiin joka ajo meidät koneelle, kello oli siis tässä vaiheessa kymmentä vaille seitsemän aamulla ja aurinko oli just nousemassa. Ulkona oli nii nättiä ja vaikka kotiin tuntu ihanalta mennä, niin Berliini näytti kyllä parhaan puolensa meille ja mieli ois kovasti tehny jäädä! Me kuitenki noustiin koneeseen ja meikäläistä lykästi ikkunapaikan kanssa samalla kun Sannu sai vieruskamukseen jotenkin kireen olosen aasialaismiehen, hahahaha!!! 

Niin me sit kiinnitettiin turvavyöt ja katottiin ikkunasta auringonousua kun kone alko rullailee kohti kiitorataa. Ja me noustiin ilmaan, ja siinä me sit oltii oikeesti hyvää matkaa menossa kotia kohti. Ei oikeen tienny pitäiskö itkee vai nauraa. Päätettii nauraa, ehkä vähän myös sille kireelle sannun vieruskamulle, ja ootettii jo kärsimättöminä aamupalaa!! Saatiinkin vihdoin, jogurtit ja leivät kahvin kaa. Ja millä tuurilla leivän välissä oli briejuustoo, Sannun lempparia!! :)

Me laskeuduttiin Helsinki-Vantaalle vähän ennen kymppiä Suomen aikaa. Saatiin rinkat ehjinä hihnalta ja lähettiin ettiin meidän kyyditsijää, mun iskää! Ja sielähän se meitä ootteli ulkona aitaan nojaillen, auto vähän matkan päässä parkissa. Juttua tietysti riitti alkuhalailujen jälkeen vaikka kuinka, kerrottiin kaikki hauskimmat ja vajukeimmat jutut ja ihmeteltii Suomen kylmyyttä ja kaunista keliä, ja sitä ettei missään enää ollu lehtiä! Me lähettiin hyvillä mielin ajaan kohti kotia, me oltiin Suomessa!!!

Pysähyttiin jossainvaiheessa matkaa syömään pikkuhuoltsikalle, josta otettii noutopöytä, eli siis hernekeittoo, perunoita, kanakastiketta, pannukakkua ja MAITOO. Ja KAHVIA! Kuinka hyvältä se maistukaan kaikkien noiden pikakahvien jälkeen!!! Ja matka jatku taas tapahtumia kerraten ja tyhmille jutuille nauraen, kunnes sit saavutti Sannun kotipihaan....ihmeteltii erinäköstä pihaa ja roudattii kamat sisälle. Ja sit me halattiin ja sanottiin heipat. Siis eihän ne nyt mitkään sellaiset heipat ollu tietenkään, mutta kun tuolla reissussa me jaettiin kaikki. Toinen oli kokoajan vieressä, vaikka oltiin pitkiä aikoja puhumatta ja kommentoimatta asioita sen kummemmin, niin toinen silti oli siinä ja koki kaiken saman mitä itekin. Me jaettiin ihan kaikki kokemukset, kaikki näyt ja hyvät ja huonot jutut, kaikki ne oli yhteisiä, meidän molempien. Ja sit yhtäkkiä sitä ei enää vaa jaakkaan mitää! Kun mä tulin kotiin, iskä lähti töihinsä ja mä jäin sisälle yksin. Kun olin purkanu kamat ja järkänny kaiken nii en vaa tienny mitä pitäis tehdä :D mietin, että meenkö mä nyt istumaan johonkin pöydän ääreen tyhmänä vai miten täällä niinkun kuuluu olla ja käyttäytyä?? Sopeutumiseen menee oikeesti hetki näköjään, mulla oli ainakin nii tyhmä ja jännä olo ku en vaa osannu olla :D mut porukoiden näkeminen oli tietty parasta ja ootan vielä että nään molemmat veljet ja tietty kaikki kamut! Kotiin palaamisessa parasta on kyllä ehdottomasti rakkaat ihmiset <3 

Tää päivä on menny samallalailla, himmaillessa ja totuttelussa. Pikkuhiljaa tää alkaa taas tuntuu normaalilta, mutta vielä siihen menee kauan aikaa ennenkun tajuaa mitä kaikkee onkaan tullu tehtyä ja nähtyä. Niin paljon, oikeesti. En mä voi olla kun kiitollinen ja onnellinen siitä, että mulla oli tällänen mahdollisuus ja sain tehä sen vielä just Sannun kaa. Monia asioita tulee oikeesti ymmärtään vasta jälkeenpäin, pitkän ajan päästä. Tollanen matka on aina kasvattava kokemus, se ollaan huomattu molemmat. Täällä arjessa sen vasta oikeestaan huomaakin, missä asioissa on muuttunu ja mitä asioita arvostaa enemmän. Perusjutut; puhtaus, ruoka, nukkuminen, niitä arvostaa niin paljon enemmän. Ja se että voi vaan istua rauhassa ja kattoo telkkaria, se tuntuu niin oudolta ja ekstralta nyt! Mutta täällä sitä nyt ollaan, kotona, tutussa ympäristössä. Huomenna on tarkotus nähä kaikki kaverit ja juhlia yhessä, pitkästä aikaa. Ihana nähä kaikki ihmiset oikeesti, vaikka tuolla ei sillä lailla ikävöiny niin nyt sen huomaa miten paljon haluaakaan nähä kaikki tyypit ja olla taas tyhmä kaikkien kaa. Ja on tää aika ihanaa vaan olla kotona, maata sängyllä ja kuunnella musiikkia, OLLA VAAN! Tätä kaipas välillä, kun koko päivän kaupungillakävelyn jälkeen makas sängyssään, ja samassa huoneessa oli viistoista muuta tyyppiä, suihkuun parin tyypin mittanen jono ja ties, että seuraava päivä tulee oleen just samanlainen. Mutta ei me valitettu kertaakaan, tiedettiin mihin lähdettiin ja nautittiin kaikesta, täysillä. Eikä me riidelty kertaakaan, siis oikeesti, sitä kyllä ihmeteltiin! Mutta ei, senkin ehkä molemmat ties, että kiukuttelu vaan vaikeuttais juttuja. Parempi pitää mölyt mahassa ja keskittyy olennaiseen. Ja hyvin onnistuttiin :) 

Huh, voisin kirjoittaa näistä jälkitunnelmista ikuisuuden mutta säästän teiät vahingolta ja annan kuvien puhua puolestaan. En tiiä tuleeko ne nyt taas tältä padilta silleen huonosti niin kun tossa yhessä aikaisemmassa postauksessa, ihan eri kokosina ja huonosti mutta koittakaas kestää xD en voi nyt sanoo oikeen muuta kun että TUHANNESTI KIITOS tästä kaikesta, kiitos Sannu, vajaa mutta paras matkakamu, kiitos serkulle perheineen Kaarle-rinkan lainasta, kiitos porukoille tuesta heikkoina ja hyvinä hetkinä, kiitos veljille hyvistä morotteluista matkan aikana, kiitos kavereille kun jaksoitte kuunnella meidän ihmettelyjä ja kuulumisia (tästä se vasta lähteekin, koittavat kestää xD), kiitos kaikille ihanille, tuntemattomille ihmisille jotka meitä autto millon minkäkin löytämisessä, kiitos kaikille hostelleille ja ihmisille jotka meille anto hyviä vinkkejä, ja erityisesti kiitos TEILLE jotka tätä blogia ootte jaksanu seurata!! Siis sitä me ei lopeteta varmaan koskaan ihmettelemästä, kuinka paljon tätä loppujenlopuks luettiinkaan ja kuinka moni anto tästä hyvää palautetta. Ihan huippua tajuta että meidän tyhmät jutut kiinnostaa ja muutenkin, ihanaa että meitä ajateltiin vaikka oltiinki poissa hetki! 

Tää matka ei tuu multa koskaan unohtumaan, sen tiedän! En voi kun suositella reilausta ja reppureissaamista yleensäkin kaikille keitä yhtään houkuttelee. Liikkuminen Euroopassa on toooodella simppeliä ja hostellit kaikenkaikkiaan helppo, hyvä ja halpa vaihtoehto majottumiselle. Omatoiminen reissu on niin erilaista kun vaikka valmis viikon pakettimatka täysihoitohotelliin, mä ainakin sain tuolta mukaani niin paljon muutakin kun hienoja kokemuksia ja uusia tuttavuuksia. Oikeasti isoja ja tärkeitä asioita elämän varrelle. Enkä tietty kritisoi täyshoitolomailuakaan matkustustapana, ymmärrän just nyt TOSI HYVIN jos haluaa vaan olla ja rentoutua, mutta jos tekee mieli avartaa ajatusmaailmaansa ja oppia uutta niin täntyyppinen reissaaminen sopii siihen kun nakutettu. Suosittelen oikeesti todella todella todella paljon :) 

Ja nyt mä alan nukkumaan, OMASSA sängyssä, yksin OMASSA huoneessa, heräten huomenna innoissaan näkeen kaikki rakkaat kaverit! Kiitos miljoonasti kaikille tän blogin lukijoille, niin kun mä jo aiemmin sanoin, niin en vaan tajua miten tää kääntykin niin suosituks jutuks. KIITOS KAIKESTA, tämä suomityttö painuu nyt makeille unille!!

Hyviä öitä ihanaiset!

Emilia

Berliinistä päivää!

Tokavikaa päivää viedään, BUUUUU! Ei sitä vaa kässää mite tää 4,5 viikkoo on muka menny näin nopeesti ja 13:ssa eri maassa on tullu käytyä. Ja ylihuomenna sitä sitten istuu kotisohvalla euroopan junien sijasta? Veikkaan että alku vaatii taas totuttelua siellä Suomessa aika paljon, koska täällä on oltu niin irrallaan kaikesta ja liikuttu ihan vaa fiiliksen mukaan päivästä toiseen. Nyt sitä sitten tullaan sinne ja asetutaan paikoilleen, ou-to-a? Mutta oon kyllä sitä mieltä, että jokaisen ihmisen pitäis lähtee tutkiin maailmaa ainakin kolmeks viikkoo (huom. ainakin) ja nähä mitä meidän oma maapallomme oikeesti pitääkään sisällään! Ja kuinka kasvattava ja opettava kokemus ainakin tää meidän matka on ollu, ei herranjesta. Parempaa opetusta ja ittesä testaamista saa kyllä hakee! Ollaan puhuttu mite oma ajatusmaailma on kyl muuttunu tän kuukauden aikana, ja miten sitä kaikkee ei vielä voi ees todellakaan tajuta. Sen näkee sitten siellä Suomen arjessa, kun nää uudet toiminta- ja ajattelutavat tulee taas käyttöön tutussa ympäristössä. Ainakin säästäväisemmäks on tullu, se on varma!! Ja miten pienistä jutuista tuleekaan iloseks.

Mutta joo meidän päivämme täällä Berliinissä ei ainakaan saanu hyvää alotusta.. Siis viime yö on kyllä yks hirveimpiä kokemuksia taas hetkeen. Mentii tosiaa joskus kahentoista pintaan ehkä abauttiarallaa nukkumaan. Tai siis luulimme, että alettais nukkumaan. En tiiä miks mut molemmat meistä vaa pyöri sängyissä ja uni ei maistunu sit millää. Sit jossain vaiheessa meidän huoneen muut tyypit tulee yks kerrallaan vähitellen kans tänne kämppään, tietenkin omaa meteliä pitäen kun hampaat yms on pestävä. No oiski jääny siihe! Mutta ei... Kaks tyttöö alkaa keskusteleen iha normaalilla äänellä varmaan kuluneen päivän tapahtumista KESKELLÄ YÖTÄ. Yritin luoda niihin vihasia katseita, mut ei ne mistää mitää näyttäny tajuuvan.. No sitkun ne lopetti, ja luulin et jes vihdoinkin saadaan rauha ja uni tulis paremmi nii EI. Meidän huoneessa oli mies, joka kuorsas NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN kovaa et hyvä ettei koko huone tärissy. Ja se oli vielä yläsängyssä, nurkassa, mistä se kuorsaus kaiku vielä kovempana koko huoneeseen. Ja se jatku ja jatku ja jatku. Välillä se loppu kolmeks sekunniks ja sit se taas jatku. Teki mieli itkee ku väsytti oikeesti paljo mut unta ei vaa pystyny saamaa tässä metelissä.. No, sit kuulin ku Emma avas vesipullon ja olin sillee et jee, en oo yksin hereillä. Kysyin heti ekana Emmalta, et paljonkoha kello mahtaa olla. Tuntu et se oli jotain kuus, mutta EI. Se oli vasta 3:23 ja koko yö piti muka viel kitua siinä metelissä.. Siinä sit käytiin keskustelua, et kumpi oikeesti menee kohta sanoo sille miehelle et se häiritsee meitä iha tosissaa ::D sit ONNEKS tajuttiin et meillä on kuulokkeet molemmilla messissä, jotka on viel semmoset et ne sulkee muun melun ympäriltä pois. Laitettii ne korville ja uskokaa tai älkää mut ne luojan kiitos AUTTO! Saatiin siinä sit iha semihyvät kuuden tunnin unet vielä ennen herätystä. Mutta ens yötä ootellessa, koska kyllä, sama jamppa on samassa huoneessa vielä ensi yönkin meidän kanssamme c---:::: mutta nukkuminenhan on ihan yliarvostettua vai mitä............................ 

Mut aamulla sitten lopulta kun piinaava yö oli ohi, syötiin hyvä aamupala hostellissa ja lähettii yhentoista pintaan liikkeelle kohti Berliinin kauppoja. Mentiin Potsdamer platzin Arkade ostoskeskukseen ja löydettiin aika hyviä löytöjä c--: Mä löysin mm. ainakin nilkkurit, koruja, neuleita ja paitoja. Sitten ilonhetki koitti joskus iltapäivällä kolmen pintaan kun nähtiin meidän pikku kylästä kans kotosin oleva tyttö, Noora, joka on tullu tänne täks vuodeks au pairiks. Mentiin yhteen kahvilaan josta tilattiin ihanat annokset jokainen ja jaettiin kaikki kuulumiset mitä tähän yli kuukauteen on mahtunu!! Ja juteltavaa riitti! Ja oli nii ihanaa nähä et Noora pärjää täällä maailmalla ja nii mielenkiintosta kuulla, millasta se arki oikeesti on Berliinissä. Samalla tuntu tosi oudolta, et tääl me kolme suomalaista tyttöö tavataan kahvilassa ja se on iha perusjuttu kaikille :--D mut nii hienoo et maailmanmatkaajat näkee maailmalla! Siitä sitten kunnon juoruilujen jälkeen lähettiin Nooran opastuksella vielä Berliinin suurimmalle ostoskadulle, Kurfürstendammiin, josta löytykin kaikki kaupat joka lähtöön. 

Ja siis tollanen tuli siellä kadulla vastaan, voitteko kertoo millä järjellä toi miekkonen on oikeesti ilmassa??? Oisin voinu tuijottaa sitä varmaa tunnin, mutta alko jo viides minuutis ärsyttää ku en vaa daijannu mite toi on mahollista muka leijua ilmassa ............

Kello alko tulee lähemmäs kuutta ja me alettii kaikki olee jo aika poikki vaatteiden sovittamiseen/kattomiseen. Käppäiltiin viel hetki tota Berliinin tunnettua katua pitkin, kunnes oli aika sanoo heipat Nooralle. Mut mahtifiilis jäi koska oli nii ihanaa nähä ja huomata, et meidän pikku blondi pärjää paremmi ku hyvin maailmalla c--: you go girl, Noora!!

Sit myö Emman kans tultii hostellille U-Bahnilla, lagailtiin hetki ennenkun lähettiin ettiin toka vikan illan ruokamestaa! Eile löydettii iha hullun siisti mesta iha tästä meidän läheltä: ravintola jossa syödään PELKÄSSÄ PIMEYDESSÄ. Siis siellä ei oo niinku mitää valoja, sulle tuodaan ruoka-annos eteen ja siellä siitä kuuluu nauttia kaikkien muiden aistien paitsi näön avulla. Mun mielestä niin siisti idea, koska onha se iha totta et nykyää syyään kun on nälkä, ja aika harvoin sä otat jokaikisen hetken siitä ruokailusta irti. Ei kiinnitä nii paljo hajuihin huomioo, ei koostumukseen, miltä se tuntuu jne jne. Tuolla siitä ruokailusta halutaan tehä nautinto kaikkien muiden paitsi näköaistin avulla. Vois olla aika siisti kokemus! Mutta jätettiin se tältä illalta kuitenkin vielä väliin, koska sen sijaan puolen tunnin kävelyn jälkeen löydettiin ihana ravintola! Se oli kun vanha talo, kynttilöineen ja vanhoine puupöytineen. Ja saatiin ittemme NIIN ähkyyn NIIIIN hyvästä ruoasta, ai namii! Kummatki otti lihaa rosmariiniperunoilla ja erilaisilla kasviksilla. Ruoan ääressä tuli kyl muisteltua vaikka mitä tältä reissulta, niitä hyviä ja huonojakin hetkiä. Tää on vaa niin älyttömän paras kokemus meille, että ollaan kiitollisia aina ittellemme et uskallettii tehä tää!

Tässä ravintolassa viel kaiken tän mahtavuuden lisäks alko soittamaan saksofonisti! Emma sanokin, että ollaanko taas turhan romanttisella mestalla kahestaan.. Mutta se oli hienon kuulosta ja jotenki oli piste i:n päälle tälle päivälle c--:

Aateltiin jälkkäriks viel ottaa Irish coffeet, mutta ne kyl jäi aika hyvin juomatta koska niissä oli ehkä vähä turhan paljon viskiä... Tai nii paljon että niissä ei muu maistunukaan kun se. Mutta ainaki hyvät yömyssyt jossei muuta xD

Käppäillään varmaan viel hetki Berliinin kaduilla, ihmetellään hostellin aulassa ihmisten menoo ja sitten mennään TOIVOTTOVASTI NUKKUMAAN kuorsaajakamun viereen... Hyvää yötä meille. Ja ylihuomiseen hei Suomi!

Sannu

Lagauspäivä x2

Huuuuh! 

Sunnuntai hujahti super nopeesti, ensinnäkin me kotiuduttiin baarista vasta viiden aikaan ja nukkumaan mentiin aamukuuden maissa, ja tietty käännettiin kellojakin välissä eli valvottiin&pidettiin hauskaa taas viikonloppuna aika hyvin!! Heräiltiin joskus päivällä ja lopeteltiin aamupalansyöntipuuhat neljän maissa, eli aikataulut heitettiin meneen iha urakalla koko viikonlopun osalta. Teki kyllä hyvää ottaa tollanen rentoilupäivä väliin!! 

Tänään maanantaina herätyskello soikin sit ennen ysiä, kun juna kohti Berliiniä lähti yheltätoista. Syötiin aamupalaa ja heitettiin kevenneet rinkat selkään, kevennetyt siks että Reetta, tää meitä hostannu mun lapsuudenkamu, lupas tuoda meidän kamoja Suomeen mukanaan ens viikolla kun tulee käymään kotonaan. Mikä helpotus oikeesti kävellä suorassa ja normaalisti sen etukenon ja ylikuorman sijasta!!! Käytiin Reetan kyydissä kaupassa ostaan eväitä ja sit oliki kiitosten ja heippojen aika, kiitos Reetta ja Denny tuhannesti että saatiin yöpyy, pestä pyykkiä, syödä ja kuluttaa teiän sähköö ja vettä ja aikaa koko pidennetyn viikonlopun ajan!! Oli ihana nähä ja jättikiitos Reetalle vielä kamojenkuskaamisavusta, se tulee tarpeeseen kun ollaan täällä halpojen kenkien ja laukkujen keskellä :) danke!!

Tää päivä menikin junassa, tosin vähän erilaisemmissa tunnelmissa kun aikasemmin, koska tänään oli meiän vika junamatka tällä reissulla. Vika...niin jännää. Niin nopeesti tää on kyllä menny, kyllähän me se arvattiin mutta nyt kun ollaan täällä meidän viimosessa kaupungissa, nii fiilikset on kyllä oudot. Ihan hullun ihanaa nähä ihmiset kotona ja muutenkin, koti on aina koti ja sinne on ihana mennä mutta tää reissu on ollu niin erilainen kun mikään muu. Täällä kaikki on ollu uutta, koko tää tapa miten ollaan eletty on niin eri verrattuna siihen kun taas palataan kotii. Sit pitää taas asettua ja olla aikatauluissa ja tehokas ja ja ja ja ja äääääää tätä menoo täällä tulee kyllä niiiiin kova ikävä!! 

Mutta oltiin tosiaan perillä Berliinissä kuuden aikaa illalla ja mentii bussilla hostellille. Varattii sunnuntaina yheksän euron yöhintaa saman ketjun hostelli missä yövyttii Pariisissa, koska oltii todettu että tää on tosi hyvä paikka, ja sitä se näyttää olevan Berliinissäkin. Alakerran baarissa soi hyvä musa ja meiän huoneessa oli ainakin vielä pari tuntia sitten vaa kaks tyttöö meidän lisäks. Nyt toivotaan kovasti ettei sinne tulis enempää koska ollaan nyt vikoja päiviä ja tietty sen rauhallisempaa mitä vähemmän porukkaa! 

Käytiin syömässä ja kierreltiin vähän tätä lähialuetta, Berliini vaikuttaa kyllä tosi kivalta kaupungilta. Taas kerran :D mutta ainakin tää alue missä meiän hostelli on, on täynnä pikkukuppiloita ja kauppoja ja ruokapaikkoja, tosi kivaa aluetta. Ollaan aika väsyneitä nyt, istuskellaan hostellin alakerrassa ja mennään kyllä ihan just nukkuun.

Huomenna aiotaan nähä yhtä meiän kaveria joka on Berliinissä au pairina. Jännää et me nähään taas samasta pikkupaikasta kotosin olevaa tyyppiä täällä maailmalla!! On varmaan paljon kuulumisia vaihettavana puolin ja toisin, innolla odotellen :) muuten on sit suunnitelmissa varmaan shopata ja nautiskella näistä vikoista päivistä täällä vapaana ja irrallaa!!!! Pian ollaankin jumissa töissä ja Suomen pimeydessä, siispä näistä kahesta päivästä otetaan nyt kaikki irti ❤

Kohta nähää!!!

Emilia

Halloo, München!

Morjesta pöytääään!! 

Ja vähä tuolille ja lattialle kans. Hahaha onneks mulla itellä on aina hauskaa noitte mun vitsien kanssa, en pysty jatkaa tätä tekstiä ku repesin jo omille jutuille ::D oon kyllä hyvä, täällä matkanteossa on oppinu viihyttää itteesä pitkien junamatkojen aikana xD Mutta siis jos sitä ny yrittäis oikeesti. Elikkäs pekuna oli matkustuspäivä! Aamulla herätys oli klo 9:45 ja samantien päivä alko pakkauksella. Tällä erää se ei enää ollukaa iha niiiiiin nopeeta ku enne, koska tottakai torstaina tarttu vähä kampetta mukaan ostoskeskuksesta ja heh.... teki jo vähä tiukkaa saada noi kaikki kamppeet mahtumaan tonne Kustaahan. No se loppujen lopuks onneks onnistu ja hostellin check outin kautta päästii jatkaa matkaamme! Käytii ostaa eväät lähikaupasta ja lähettii talsii juna-asemaa kohti. Se ei ollu kyl kovin hauska matka koska rinkat paino molemmilla iha liikaa ja meidän piti kävellä yli 30minsaa.. Ei kyllä paljoo puhuttu toisillemme ku kumpiki uhku ja puhku askel toisensa jälkee..

mutta nii me sit saavuttii Budapest-Keleti asemalle ja junan lähtöön oli viel kaks tuntii. Eli ootteluu oli taas tiedossa! Kävin hakee meille sit halvat kahvit ja ei vitsi, kattokaa miltä ne näytti ::D

Toi muki ei ollu ees puolillaa tosta kahvista! Joo että semmoset aamukahvi SIEMAUKSET meillä xD Siemailtii ne sitte iha viimestä pisaraa myöten ja seurattiin ohikulkevia matkustajia. Meidän viereenkin istahti yks kiinalainen nainen, joka kysy sen junan kanssa apua ja lopuks se anto meille iha ilosena karkit ja vei roskatkin meidän puolesta roskiin! Se oli nii ilonen näköjää avusta :D mutta ne karkit maistu SUOLAPÄHKINÄLLE? En tienny et semmosiaki on olemassa... Lopulta juna tuli ja me hypättii kyytii! München ja Emman yks kaveri on seuraava kohteemme maanantaihin asti c--:

Saatiin hyvät paikat ikkunan vierestä ja oltii hullun tyytyväisiä et jee, täs junas ei ees oo vaihtoja! No.... Me ei oltu tehty mitää ennakkovarauksia toho junaa ja se tuliki IHA TÄYTEE. Tietenkin, olihan perjantai :):) Me sit istuttiin alkumatka junanlattialla kun mitkäkin spurgut konsanaan ja joka pysähyksellä käytiin kiertää juna läpi ja kattoo oisko ollu tyhjiä paikkoja. Ollaa kyl taas oltu näky siinä junassa.... Mut ainaki tultii tutuiks jo monelle ja saatii monta säälihymyä osaksemme! Sit meitä ONNEKS onni nappas, ja päästii istumapaikoille finally jee! 

Juna kesti yhteensä 7,5h ja illalla oltiiin puol ysin pintaan itse Münchenissä! Emman kaveri tuli meitä vastaan asemalle ja oli hellyyttävä kyl nähä niiden kahen kohtaaminen c--: ja juteltavaa riitti! Meitä ootti täällä kämpillä vastassa KOTIRUOKA. Että sitä on tullu i-k-ä-v-ä. Ja kyllä spagetti ja jauhelihakastike muuten maistukin enemmä kun hyvältä! 

Tässä kämpässä on tällä hetkellä meneillään aika kansainvälinen meno: Emman kaverin poikaystävä puhuu huonosti enkkua, joten se puhuu yleensä saksaa jota mä ja emman kamu sit suomennetaan Emmalle. Ja muuten me puhutaan enkkua, jota tää mies ymmärtää. Mä ainaki alan olee jo iha sekasi, kun ymmärrän molempia kieliä ja en enää itekää huomaa kumpaa puhutaa :D mut toosi hyvää saksan harjotusta!! Perjantai iltana lopulta tuli puheeks, et näillä meidän isännillä on vesihöyrypiippu ja tietenkin päätettiin iltamme sen kokeiluun! Oli kyl aika jänskää, vaikka ei se kyllä miltään ainakaa oikee tuntunu! Mut en sit ees tiiä pitäiskö sen ees miltää tuntua :--D jutusteltiin aika myöhään kaikesta, kunnes lopulta mentiin nukkumaan ja valmistauduttiin seuraavan päivän koitoksiin!

No seuraava päivä alkokin ERILAILLA. Emmalla oli herätys puhelimessaan joskus ennen yheksää (mitä ihmettelin tooosi paljon) ja sit se yhtäkkiä vaa nous ylös, vaik oltii sovittu et nukutaa nii pitkää ku jaksetaa. No, sit se tuli hetken päästä sanoo mulle et "Sannu hei, käyää mun kaverin kaa vähä kävelee ulkona ja juttelee, jos käy." Meikä oli tottakai sillee, et joo menkäämenkää, mä nukun täs viel hetken. Noo, sit meni joku reilu tunti ku Emma sanoo keittiöstä hullun vakavalla äänellä et "Sannu tuutko tänne" .. Mä

jo aattelin et jotai oli käyny ja menin iha samantien avaamaan ovee keittiöön. No siellä mua oottikin ylläri: SERPENTIINIÄ, PÖYTÄ TÄYNNÄ HYVÄÄ AAMUPALAA, SYNTTÄRILAULU JA KAKS IHANAA VAIVANNÄHNYTTÄ TYTTÖÄ!! Aah olin niiiiiiiin ilonen ja onnellinen c---: Birthday number #2 käynnistyi!

Tästä päivästä ois tultava hyvä ku se sai näin mahtavan alotuksenkin!! Emma ja sen kaveri oli käyny leipomossa ja kaupassa niiden "kävelyllä" ja valmistellu hyvän aamupalan, jeeeee! Syötiin siinä sitten rauhassa ja juotiin ite tekemät AAMUKAHVIT. Oltiin päätetty että lähetään vähä shoppailemaan päivästä (koska kengät ja meikit on tääl ÄLYHALPOJA) ja illalla vuorossa oli bailaustaa saksalaiseen tapaan! Kyllä kelpaa olo Münchenissä. Siis tää olo täällä toisen kämpässä tuntuu iha luksukselta! Ja vieläkun Emman kaveri opastaa ja vie meidät ostoksille ja kauppoihin, meidän ei ite tarvii lähtee seikkailemaan ja miettimään missä pitäis olla! Tuntuu nii oudolta ja LUKSUKSELTA :--D Me sit vähä laittauduttiin kunnes lähettiin metrolla keskustaan. Ja se olikin sitten aika kreisiii sen jälkee!

Meidät vietiin meinaan suoraan kenkäkauppaan joka oli ISO. Ja HALPA. Siis oikeesti kaikki kengät sai 5-25€ välillä... Tuntu et oli päässy taivaaseeeeeeeen!!!!! Noi samat kaupat oli täynnä myös laukkuja, joten äippää: mä tiiän minne meidän pitää tulla shoppaileen c--; aikaa kulutettiin kyl iha mukavasti, ja kyllä sieltä tarttu molempien matkaan pikkasen jotain, hehee. Sit siirryttiin vähän tunnetumpiin kauppoihin ja okei, niissä huomas et oltiin Saksan kolmanneks suurimmassa kaupungissa koska ne kaupat oli iha tajuttoman isoja! Yleensä aika basic on, jos niistä löytyy vähintää 4 kerrosta..... Se oli iha tajutonta, ja ihmisiä oli NIIIN paljo et se oli oikeestaa jo iha ahistavaa.

Sitten meidän "opas" myös vähän esitteli Müncheniä itsessään meille ja käytiin Marienplatzilla, missä on iso aukio ja vielä isompi raatihuone. Ja se raatihuone näyttää tosi hienolta, ja tasatunnein sieltä alkaa soimaan musiikki. Samaan aikaan siinä rakennuksessa alkaa liikkumaan sellaset nuket sen musiikin tahtiin. Ei kuulemma mikään ihmeellinen esitys, mutta hyvin vetää turisteja puoleensa. Me ei sitä jääty ootteleen, vaa lähettiin viel vähän seikkaileen metroilla ja ostaan halpoja meikkejä, ennenkun ilta sai startata!

Oltiin sovittu, et mennään yhessä kauppaan ja ostetaan ruokaa illaks ja huomiseks. Ja pakko myöntää, et on täällä Saksassa elintarvikkeetki vähä edullisempia kun Suomessa. Siellä me sit kaupassa seikkailtiin yhteensä jonku tunnin verran ja päätettiin tehä tortilloja ruuaks. Ja vähä oli ihanaa ruskistaa ite jauhelihaa!! Siis oikeesti ette uskokaan miten oudolta se tuntu ::D mä ja emma oltiin iha liekeissä keittiössä ja mietittiin, et millo viimeks on oikeesti tehny itellee ruokaa. Otettiin tästäkin riemusta kaikki ilo irti!

Ja saatiin kuin saatiinkin aikaseks maittavat sapuskat c--: Oltiin koko päivä tehty ja puuhattu taas kaikkee, niin meidän kaikkien juttutaso oli tosi hyvää.. Nauru raikas vaikka juttujen perusteella en nää siinä vieläkää mitää järkee, väsynyttä läpyskää lensi voin kertoa! Oli iha huippuu, ja alettii sit yhessä laittautuu iltamenoja varten. Ja siis toi laittautuminen on kyllä jotain niin outoo, me ei sitä todellakaa olla tehty tän matkan aikana paljoo mitää ja joku kunnon meikinkin laitto päälle tuntuu iha uskomattomalta. Oltiinkin Emman kanssa sitä mieltä, et pienen operoinnin jälkeen ei ees näytetty samoilta ihmisiltä enää :--D että tää reppureissaus kyllä avartaa ja muuttaa kaikkee!

Lopulta ilta pääs alkaa kunnolla ja tänne tuli näiden meidän isäntienkin yks kaveri hengailemaan. Puhuttiin hirveesti Suomesta ja se on kyllä edelleen niin outoo miten suomalainen sauna kyseenalaistetaan joka puolella eurooppaa. Saatiin vaihteeks siis luennoida suomalaisesta saunasta, ja avannosta :--D Opetettiin näille myös suomalainen juomapeli ja meillä oli kyllä ihan sika hauskaa. Saksalaiset on hyvii tyyppei! Paitsi näiden meidän isäntien naapuri.... Se aina koputtaa näiden alakerrasta luudan varrella jos tässä kämpässä vaik vähänki kuunnellaa musiikkia. Siis se ei ees oo kovalla, mut silti se valittaa siitä. Nää täällä on kertonu meille vaikka millaset stoorit niiden naapurista ja nauranu, et ne toivois et se naapuri soittais poliisit käymää tässä kämpässä, että ne poliisitkin näkis et kaikki on oikeesti iha normaalia. No MILLÄ TUURILLA sitten eilen oveen hakataan (oltiin iha varmoja et se naapuri tulee taas valittaa ku nauretaa tässä kämpässä..) ja siellä seisookin kaksi POLIISIA. Kyllä. Oli kuulemma tullu valitus, et pitäis olla vähä hiljempaa. No niin nää sitten sai ne poliisit käymään tässä kämpässä ja anteekspyydellen laitettiin musiikki vähän pienemmälle ja jatkettiin illanviettoo. Ja me oikeesti ei oltu ees kovaäänisiä, eikä musiikki tosiaankaa ollu kovalla mutta tällänen naapurisopu näillä täällä Saksassa :--D

Kello alko tulee lähemmäs yhtä ja me lähettii kävelee sellaselle baarialueelle, jossa oli ihan tositositosi monta baaria vieri vieressä toisiaan. Siel oli sellane käytäntö, et jos osti rannekkeen (=5€) niin sillä pääs viiteen eri baariin sisään saman illan aikana! Iha hullua, suomessa sisäänpääsy yhtee baarii maksaa ton verra ellei enemmänkin. Ja se meno oli iha TAJUTTOMAN SIISTIÄ. Ku mentiin yhtee klubiin, Herzblut:iin, sisälle nii se näky! Ihmisiä oli iha älynä, kaikki tanssi ja siis täällä musiikki on iha sika kovalla! Se meno oli tositosi hyvä. Tottakai me hypättiin siihen samantien mukaan ja tanssittiin oikeestaan koko ilta.

Ja tääl on hauska käytäntö: jos tilas shotin (niinku mä tilasin mansikka-limen) nii se annettiin tommosessa minimini pullossa sulle! Ne oli iha hullun söpöjä ja hyvän makusiakin. Ja maksoi vain 2€ c--: sit jos täällä tilas jonkun muun juoman, vaikka ns. kossubatteryn, niin sulle kyllä joo laitettiin se vodka sinne jäiden sekaan mut sit sulle annettii se redbull tölkki itelles, mikä sun piti ite sit kaataa sinne viinan joukkoon. Nopeutti iha hulluna sitä baarimikkoo, ja se oli yks syy miks väenpaljoudesta huolimatta ei tiskillä tarvinu jonottaa ku korkeintaan 5minuuttia. Eli suomalaisten silmissä täällä kannattaa siis bailata xD ja viime yönä vaihtu kellotkin! Siis jo se, et yleensä tääl baarit menee vasta 5-6 välillä kii, nii viime yönä saatii viel tunti lisä aikaa muutenki! Korkkareissa tanssiminen monta tuntii putkee on kyllä hirveempää ku ton painavan rinkan raahaaminen :--D joten kun tuli kotiinmenoaika, niin minä ja meidän Münchenin emäntä otettiin korkkarit pois ja talsittii ilman niitä näiden kämpille asti :D Münchenin kadut oli ainaki eilen puhtaat! 

Nyt täällä ollaan heräilty sunnuntaihin ja tänään pidetään rentoilu päivä yhessä! Huomenna sitten matka jatkuu VIIMESEEN KOHTEESEEN, Berliiniin. Sieltä sitten torstai aamuna lähtee lento kotisuomeen. Joten kemulikamulit, kohta me ollaa kotona........ Onnee vaa teille sitten xD 

Mut nyt en muuta voi sanoo ku että maailman suuuuuriin KIITOS MÜNCHENILLE JA EMMAN LAPSUUDEN KAVERILLE!! En vois olla kiitollisempi teidän lainaamasta sängystä meille, opastuksesta, majapaikasta, ruuasta, hauskuudesta, yllätyksistä, suihkusta, kahvista, KAIKESTA! Kiiitos, me ollaan oikeesti enemmän kun kiitollisia <3 !

Sannu

Viimenen päivä Unkarissa!

Hello again!

Torstaiaamu valkeni meille Budapestissä aurinkoisena monestakin syystä; päivä oli tosi spessu koska vajaa matkakamuni Sannu täytti lisää vuosia ja ansaitsi lisää ryppyjä nättiin naamaansa, onnee kamuli, nyt oot taas askeleen lähempänä riippuvuutta rollaattoriin! ❤ meillä oli aika poikkeevat suunnitelmat päivälle verrattuna aikasempaan reissuun, oltiin nimittäin päätetty alkaa tuhlaan matkakassaamme ja mennä shoppaileen päiväksi Westendin ostoskeskukseen, joka muuten btw on Euroopan isoin ostoskeskus. Illaks oltiin päätetty mennä rentoutuun Budapestin vanhimpaan & arvostetuimpaan ulkokylpylään. Budapest on siis tunnettu kylpyläkaupunkina, sielä on järjetön määrä isoja kylpyläkokonaisuuksia lämmitetyillä ulkoporealtailla, saunoilla ja kaikenlaisilla hieronta-kauneudenhoitotsydeemeillä. Aika luksuspäivä oli siis tiedossa!!

Käytiin ostaan aamupala kadunvarresta ruokakaupasta; iso suolainen, tuore voitaikinaleivos ja omppu kustans noin kuuskyt senttiä. Näiden kanssa marssittiin postiin josta ostettiin postimerkit Suomeen ja sit vihdoin kohti ostoskeskusta! Ja se oli tosi iso. Me kierreltiin aikamme ja istuttiin hetki Starbucksissa juomassa americanoja maidolla samalla ku kirjoitettiin kortteja kotiinpäin. Americano maidolla on ainut kahvi mikä täällä maistuu millään lailla suomalaiselta kahvilta, me ollaan kokeiltu kaikenlaisia...

Syötiin yhestä wokkipaikasta alle viiden euron annokset huippuhyvää nuudeli-kasvis-kanasettiä ja sekoiltiin tietty siinäkin, tai minä sekoilin, kun luulin maksaneeni 20 000 setelillä ja saaneeni väärin takasin, ja myyjä laski jo kassankin mulle ennen kun uskoin että joo tais se sit olla kuitenkin se 2000 seteli. :D häntä koipien välissä anteeksi pyydellen pois ja pikasten laskutoimitusten jälkeen tajusin vaa että oon käyttäny jo sen rahan, en ees hukannu. Miks mä en vaan osaa tätä hommaa?? :D

No, joka tapauksessa, me vietettiin aikaamme aika huolella kauppakeskuksessa ja lähettiin aika kiireessä vasta puol seiskan aikaan kohti hostellia hakeen pyyhkeitä ja biksuja, että päästään illaks kylpyyn. Sannu oli ottanu etukäteen selville, että tää kylpylä on auki kymppiin asti illalla, ja sen tiedon varassa me lähettiin tallustaan kartan kanssa kohti poreita. Meidän hostelli oli kyllä sijainniltaan hyvä, koska päästiin niin tonne ostoskeskukseen kun kylpyläänkin helposti kävellen. Kun sit vihdoin löydettiin kylpylä; järjettömän iso, vanha, siisti, enemmänkin linnaa kun kylpylää muistuttava valkonen kivirakennus, löydettiin me myös sen ovelta lappu joka sano allasalueen menevän kiinni seiskalta illalla. Kummissamme lähettiin kiertää rakennusta ja tajuttiin et oltii vaa oltu sen takapihalla, etupihalta bongattii muitaki poreisiin haluavia ja ängettii sisään taloon. Ostettiin 11e arvoset rannekkeet ja vaihettiin uimakamppeet päälle, ja sit, astuttii koko rakennuksen sisäpihan kokoiselle uima-allasalueelle. Se oli niin siisti! Vesi noissa on tietty lämmintä, yhdessä altaassa se oli 38 astetta ja toisessa vähän viileempää. Me lilluttiin näissä höyryissä ja kateltii tummaa iltataivasta yli tunti, sielä oli myös sellanen hauska virtaus-allas johon tietty mentiin hauskuuttaan itteemme ja kieputtiinkin sitä ympäri aika kauan....

Haluttiin tottakai käydä testaan sauna, ja eka löydettiin vaan joku enemmänkin kellarilta näyttävä infrapunasauna johon ei saatu ees valoja päälle. Ei kelvannu meille vaan etittii kylpyläalueen kartta josta bongattiin sauna. Sinne!! Ja me oltiin ainoot tytöt, ainoot alle 40-vuotiaat ja varmasti ainoot suomalaiset. Siinä me sit välteltiin katsekontakteja ja nautittiin oikeesti, tosi hyvistä löylyistä. Ihmetytti oikeen, se löylyhuone oli kuitenkin tosi iso. Mutta teki hyvää ❤ mentiin sit vielä altaaseen oleskeleen ennenkun valomerkki saatteli meidät suihkun kautta pukeutuu ja kotimatkalle. Noi meidän pyyhkeet oli jostain syystä ihan litimärät ja pukeutuminen oli aika mielenkiintoista, me yritettiin saada ne kuivaks yön aikana mutta tänään ku aamulla pakattiin niin ne oli edelleen litimärät ja tällä hetkellä varmaan kasvaa hometta muovipussissa rinkan pohjalla. Mutta kyl me pärjätää!

Poreiden jälkee palattiin hostellille jossa väsyneinä alettiin nukkuun, pakkaaminen jätettiin aamuun koska meidän kanssa samassa huoneessa nukkuva kanadalaistyttö oli jo nukkumassa. Päivä oli hyvä ja Budasta jäi tosi, tosi hyvä fiilis! 

Hassua hehkuttaa joka paikkaa mutta Budapest on kyllä sellainen paikka, mihin voi suositella lähtee vaikka pidennetylle viikonlopulle shoppaileen ja kylpylöimään, hintataso on suomalaisten silmiin niin naurettavan matala että ite eläminen tuolla ei tuu kustantaan juuri mitään. Ja se kaupunki on tosi kaunis, me nähtiin illalla kylpylälle kävellessä taas sellaisia alueita mitä ei oltu aikasemmin nähty. Tosi hieno paikka, ja oikeesti se ihmisten vieraanvaraisuus on tosi hienoo nähä!

Ainiin, tehtiin me tällänen hauska oma ilmotuksemme Budapestille. 

En tiiä huomaako sitä kukaan ja tippuuko se tosta mutta laitettiin vaan idea toteutuksee! Just nyt kattelen maisemia junan ikkunasta, ollaan matkalla kohti Münchenia mun hyvän lapsuudenkamun luokse jota en oo nähny varmaan puoleentoista vuoteen!! ❤ erittäin hyvä pidennetty viikonloppu siis tiedossa, mutta Sannu varmaan kertaa tän perjantain tapahtumat vielä tarkemmin kun päästään perille!

Rutistuksia kotisuomeen, ei enää montaa päivää nii nähdään!! 

Emilia