Nizzan peku

tää ja seuraava postaus on sit aikajärjestyksessä väärinpäi, päätettii jatkaa päivän teemaa ja mokailla vähä lisää!! :)) eli milano&ljubljana tulee vasta tän jälkee!

Back to bussiness!! Ollaan nyt vietetty hiljaiseloa blogin kanssa pari päivää ihan vaan sen takia että meidän vuorokausirytmit on perjantaista lähtien ollu aika omituisia ja ollaan oikeestaan jouduttu kaikenlaisiin ihme random-seikkailuihin ja muutenkin eletty aika intuition voimalla. Eli. Aloitan perjantaista. Aamupalan jälkee lähdettiin ulos, keli ei ollu ihan niin lämmin ku muina päivinä mutta pärjättiin mekoilla ja saatiin nauttii auringonpaisteesta. Käytiin tsekkaan joku luonnontieteellinen museo, joka oli kyllä aika toosi pieni, oikeestaan vaan yks rupunen huone, mutta ilmanen ja ihan fantsu joten sielä käytiin. Sannu diggaili eniten tota villisikaa :)))

Tän jälkee pyöritti ilman päämäärää hetki ja sit päätettiin suunnata Nizzan vieressä sijaitsevalle kukkulalle, jolta oltiin jo ekana päivänä bongattu siistin näköinen vesiputous. Lähdettiin suunnistaan keskustasta kohti vuorta ja yhtäkkiä löydettiin ittemme keskeltä Nizzan vanhaa kaupunkia. Huh se oli niin bueno! Ei oltu oikeen ees tajuttu sen olemassaoloo aikasemmin ja onneks tajuttiin sillon, koska se oli oikeesti niin kiva. Ei ollu ihan kamalasti porukkaa liikkeellä, suomalaisia jonkunverran (=karkuun) mutta aika rauhassa sai kamoja katella. Sielä myytiin perus tuliaistavaroiden lisäks saippuaa ja mausteita, provence on alueena just tunnettua mausteista ja yks suosituin tuliainen sieltä onkin just provencen yrttisekotus. Me ei siihen investoitu vaan lähettiin painaan kohti ylhäällä siintävää kukkulaa vanhan kaupungin pikkukujia pitkin. Löydettiin portti josta pääs kiipeen portaat muurilla ympäröidylle kujalle kohti kukkulan huippua. Ja vitsi kun me löydettiin siistejä paikkoja! Törmättiin jonkunlaiseen pieneen juutalaisten hautausmaahan, joka oli aika hieno; täynnä valkosia tosi koristeellisia hautakiviä, portteja ja koristetolppia. Me jatkettiin matkaa ja pujahettiin pääreitiltä metsään päin, josta löytykin sit niin mielenkiintoisia ja mystisiä reittejä ettei mitään rajaa. Pieniä, kapeita asvaltoituja ja kivillä reunustettuja kujia kulki metsässä sielä sun täällä, se tunnelma ei välity näistä kuvista oikeen millään. Tuntu, kun olis kävellyt jossain lasten satukirjan kuvituksessa, kaikki ne lintujen äänet ja se miten se valo tuli lehtien läpi, huh! Löydettiin näitä reittejä pitkin tiemme vihdoin huipulle ja vesiputouksen päälle. Se ei ollu luonnonputous vaan rakennettu, ja sen läheisyydessä oli pari jotain myyntikojua ja kahvila. Tää oli siis suosittu kohde Nizzassa vieraileville. Mutta hullun hieno, sen päältä näki koko Nizzan kaupungin ja pitkän rannan jolla oltiin matkailu viimeisimmät päivät. Very Nice!!

Ei tiettykään saatu olla rauhassa vaan meitä tuli morottaan jotkut ihme paikalliset miimikot joita Sannu säikähti suht kovaäänisesti kiljuen, pari päätä tais taas kääntyä.. Tosi hellyydenkipeitä ne tuntu olevan ja oikeestaan se oli vaan tosi ärsyttävää koska haluttiin olla rauhassa :D ihan hauska työ niillä tuntuu kyl olevan, käydä vaa morotteleen turisteja!! Mentiin kattoon vesiputousta vielä sen alapuoleltakin ja kastuttiin aika paljon samalla.

Tän jälkeen lähettiin kiertään kukkulaa ja vhuu löydettiin kokonaan toinen osa Nizzaa kukkulan toiselta puolelta; sielä oli satama ja selkeät asuinalueet. Rannikkoalue oli kyl siistin näköstä ja jos olis ollu aikaa enemmän, niin oltais varmasti löydetty vielä siistimpiä paikkoja vähän kaumpaakin. Mutta niin se vaan menee ettei kaikkee kerkee tekee!

Seikkailtiin näitä kukkulan pikkukujia pitkin vielä ja tajuttiin jossain vaiheessa et jostain kuuluu huuliharpun ääni. Huomattiin, että läheisellä kivimuurilla, kukkulan reunalla, istu yksin mies, joka soitteli itekseen huuliharppua. Voi vaan kuvitella miten Nizzassa asuvat tyypit tulee kierteleen noita reittejä ja pysähtelee aina sinne tänne katteleen maisemia, tai sit just vaikka soittaan huuliharppua. Ja kyl me saatiin evästäkin, kiipesin Sannun yllyttämänä tietty sellaselle muurille ja kurotin meille pari "appelsiinia" puusta. No ei ne oo kyllä appelsiineja nähnykään, ei olla vieläkään selvitetty et mitä ne on, eikä kyllä syötykään niitä, ne on aika kovia :D mutta en tippunu muurin toiselle puolelle ja nyt vaa ootella et ne vähä pehmenee et päästää maistaa xD

Laskeuduttii sit kukkulalta takas vanhaan kaupunkiin ja mentiin keskustaan syömään. Ihan törkeen hyvät sämpylät kyllä syötiinki!! Törmättiin siinä pariin paikalliseen keiden kaa hengattii pari tuntia; ihmisiin tutustuminen on tälläsissä reissussa helppoo ku voi jauhaa vaikka kuinka kauan eri paikoista ja tavoista ja vaikka mistä. 

Palattiin hostellille tarkotuksena lagailla hetki huoneessa ja käydä ostaan eväät seuraavan päivän junamatkaa varten, ja niin tehtiinki. Mutta kun palattiin hostellilla kaupasta, niin kaikki olikin lähdössä alakerran baariin ja sieltä baarikierrokselle paikallisille klubeille. Ja meitä ei ees väsyttäny. Ja ranneke oli tytöille ilmanen. Ja kakskyt ekaa sai ilmaisen drinkkilipun. Eli....päätettiin että ihan sama, nautitaa vikasta Nizzan illasta ja hypättiin mukaan menoon!!

Meidän kanssa hengaili koko illan yks ihan tosi mukava tyttö Argentiinasta, tai no oikeestaan meillä oli ikäeroo melkein kymmenen vuotta että tyttö on sinänsä väärä sana mutta se täällä onkin kivaa, kun ihmiset on samanhenkisiä iästä huolimatta. Pelattiin korteilla, hulluiltiin, tutustuttiin tyyppeihin, naurettiin paljon ja lähettiin sit jonkun ajan päästä isolla äänekkäällä porukalla kohti ekaa tanssipaikkaa. Ilta oli ihan huippu, saatiin niin paljon uusii tuttavuuksia ja molemmat klubit missä käytii oli ihan täynnä porukkaa, meno oli aika huipussaan! Meidän oli tarkoitus lähtee aiemmin pois koska herätyskello tosiaan oli asetettu soimaan kuudelta, mutta se osottautu oleen vaan hauska keskustelunavaus ja annettiin sit lopulta kokonaan olla, päätettiin vaa että nukutaan sit junassa tai jossain kun pystytää. Lähettiin lopulta juhlinnan pikkuhiljaa hiivuttua tän argentiinalaisen tytön ja yhden skottilaispojan kanssa samaan aikaan, neljän aikaan, ja etsittiin ruokapaikka. Maailman paras hamppari löytyy sit Nizzasta jos joskus tekee mieli! :)) Painuttiin Sannun kaa lopulta pehkuihin, epätoivoisesti yritettiin muka saada hyvät yöunet jotka jäi auttamatta puolen tunnin mittaisiks, kello soi armottoman nopeasti ja pakotti nouseen sängystä. No onneks vaihdettiin yhteystietoja ihmisten kaa ja muutenkin, onneks juhlittiin koska se oli sen arvosta tosiaankin :) 

Nizzaa tulee ikävä, sinne(kin) on kyllä vielä mentävä! Meille jäi kaupungin toinen puoli ja varmasti miljoona muutakin juttua näkemättä ja kokematta, mutta Nizzan fiilis oli tosi hyvä. Huomas että oltiin Ranskassa, koska enkun kieli oli monelta kassaneidiltä aika hukassa vaikka asioikin jossain isossa turisteille tarkotetussa kaupassa. Se on kyl hassua, mutta siis Ranskassa pärjää kyl ihan täysin siitä huolimatta. Nizza on aika kallis kohde jos meinaa viipyy pidempään, mutta veikkaan että sieläkin kun suunnistais vähän keskustaa kauemmas niin sais vähä edullisempaa ruokaa niin kaupasta kun ravintolastakin. Nizzassa ois ollu vielä vaikka mitä tekemistä, mutta nyt reissun tarkoitus onki nähä monii paikkoja ja kulttuureja. Tän pohjalta on ihan hyvä sit tulevilla reissuilla suunnata johonkin tiettyyn osaan Eurooppaa, interraillippuja kun saa maakohtasestikin. Kesällä joku parin viikon reissu esim Ranskan pikkukylien läpi vois olla aika jees, tai sit Kroatian suunnalta löytyy varmasti aikalailla siistejä paikkoja. Näillä näkymin meillä jää se alue tän reissun osalta näkemättä, me ihastutti Barcen aurinkoon nii paljon että aikaa ei oikeestaan jäänyt lähtee Italiaa alaspäin kohti Kreikkaa yhtää. Mutta ei se kaduta yhtään, nyt kun tän on nähny kuinka paljon iisimpää tää oikeestaan on ku luultii nii tälläisen on helppo lähtee uudestaan. Ja me todellakin lähetää! 

Tuntuu että täällä on ollu ikuisuuden vaikka jotkut keiden kanssa ollaa hostelleissa juteltu, on ollu tien päällä jo tyyliin neljä kuukautta. Tästä saa nii paljon enemmän kun mitä uskois! Tuntuu ihan oudolta että me palataan joskus kotiin ja voidaan nukkua rauhassa, herätä ja olla vaan tekemättä mitään ja miettimättä missä on seuraavana päivänä, millä kulkee ja paljon se kustantaa. Mutta tää on niin hyvis juttu just nyt meille molemmille, en voi ku suositella reilausta kaikille keitä yhtää innostaa! Se ei varmastikaan tuu oleen sellasta kun kuvittelee, mutta siitä tulee saamaan paljon hyvii juttuja elämäänsä :)

Ja me ollaan nähty tästä maapallosta vasta osa Eurooppaa!

Nyt adios ja vuoro Sannun selostukselle lauantaista!!

Emilia

Milano ja Ljubljana, seikkailua vähän elämään...

Joo HUHHUH taas kerrakseen tätä touhua, ei oo elämä turhan helpoks tehty ei.. Mutta siis tämä tarina kertokoon meidän lauantaista ja sunnuntaista, enjoy..........

Eli siis eilen lähettii Nizzasta klo 7:25 junalla kohti Milanoo. Edellisiltana vaa päätettiinki siis tosiaa sit lähtee vähä bailaa hostellikamujen kaa ja kerettii nukkuu se puoltuntia ennen herätystä. Meillä oli kyl iha hullun hyvä ilta/yö, joten kumpikaa ei voinu valittaa vaikka vähä lauantaina väsyttiki. Me sit siellä lompsittii Nizzan aamussa rinkat selässä kohti juna-asemaa, samalla ku viiskymppiset naiset tulee meitä aamulenkillä vastaan. Ei Emma lähteny niide messii lenkkeilee vaikka kuinka yllytin xD Juna oli myöhässä ja iha täynnä, oltii kyl kaunista katseltavaa semmosessa kuuden hengen vaunussa muille ku kummatki koko yön valvoneina ottaa vähä unta kaaliin. Emma ainaki nukku suu auki ja näytti niin buenolle ku ihminen voi näyttää, puhumattakaa meikämannesta.. Lopulta viis tuntii matkattii ja päädyttiin Milanoon, Italiaan. 

Siellä vietii rinkat säilytykseen, ja samalla iha huvin vuoks punnittii noi meidä miekkoset. Voi morjesta, Emman painaa 17kg ja mun 13kg. Whataa. Ollaanki vähä mietitty, et miks se oikeesti on yhtä tuskaa kantaa niitä selässä. Nyt kyllä nostetaa hattua kaikille armeijapojille, ja niide rinkkamarsseille. Onnee vaa oikeesti, we feel your pain! Sit mentii jonottaa yli tunniks lipputiskille, josta lopulta saatii hommattua yöjunaan liput: Ljubljana on seuraava kohteemme. Lipuista maksettii 29e eli iha TOSI PALJO, siihe mennessä kaikista kallein yö oli edessä. Se juna lähti vasta puol kympiltä illalla, joten meillä oli sellane reilu 9h aikaa tutustua Milanoon. 

Oltii kyl hullun väsyneitä, koko eilispäivän aikana käytiin ehkä muutama keskustelu vaa keskenää ku ei ees jaksanu puhuu toiselle :D (ei varmaa tajua joo kuvasta, kuinka laganneita oltii..) Lähettii juna-asemalta ettii ruokapaikkaa, ja se löytykin yllättävän helposti! Syötii italialaisittai pastaa, joka oli hyvää! Ollaa kyl todettu, et tääl ulkomailla saa paljo pienempii annoksii ku missää Suomessa. Toi pasta-annoskin näytti tosi pieneltä, mutta täytti kyl onneks tosi hyvin! Ollaa jo alettu tottuu pienii annoksiin ja vähäiseen ruokaa, alkaa olee iha bravuurijuttu :D mutta kun ruokaa saa nii näkisittepä meidät! Ette iha varmaa oo nähny ikinä keitää nii onnellisia ihmisiä. Mutta matkailu avartaa, ja tommoset elämän perusjutut on noussu kyl iha eri tasolle ku ikinä ennen! Ruoka on nyt ja tästä lähtie oikeesti ai-na ykkönen :D

Kierreltii ruoan jälkee vähä Milanoo, mut paljon siitä ei voi kyllä sanoo. Keli oli huono ja siellä oli NIIIIN harmaata. Ja iha tosi paljo saasteita ilmassa, ei oikee jääny hyvää kuvaa siitä kaupungista. Muutama tunti ku oltii siel keskustas väen paljoudessa ja harmaudessa käppäilty, mentii takas juna-asemalle ja aateltii hommata hostelli tälle sunnuntaille täältä Sloveniasta. Italiassa oli kuitenki sellane tosi jännä tapa, wi-fi toimi vaan puhelimissa joissa oli italialainen sim-kortti. No me sit päätettii jäädä oman onnemme nojaa ja luottaa, että Sloveniasta löytyy wifi jolla varataa sit hostelli samana aamuna ku tarvitaa yöpaikkaa. Jäätii sit lagailee mäkkärii ja Emma haki meille kahvit. Just sillo vaa ku se oli hakemassa niitä kahveja, nii meidä pöytää tuli istuu sellanen ihan ihme nainen. Sit meni pari sekkaa nii sen pöydän ympärille tuli kaheksan poliisia. Siiinä meikä sit istu sen oudon naisen ja poliisien ympäröimänä. Iha perus. Ne poliisit katto mua ja sano, että ota lompakkos pois pöydältä ja pidä tavaras lähellä. Sit ne ootti et se nainen söi sen hampparinsa ja vaa tuijotti sitä. Ne poliisit huomas et mua alko jo vähä pelottaa se koko tilanne, ku en yhtää tienny mistä oli kyse ja en ees tienny missä Emma oli! Mulle sanottii kyl parii kertaa et kaikki on ok, mut oli se ny vähä outoo ku koko ravintola muutenki tuijotti sitä tilannetta :D Ja kokoaja se nainen esitti mun kaveria, puhu mulle omalla kielellää ja nauro ihanku ois ollu mun kaveri? Lopulta ne kuitenki sai sen muikkelin siitä lähtemään ja vartijat+poliisit tuli viel sen jälkee varmistelee, et oliks kaikki meil iha ok ku emmaki sit lopulta tuli siihe. Ihme hetki kyllä kieltämättä, enkä vielkää tajuu sitä :D Se nainen oli sit vissii joku rikolline tai jotai? 

No lopulta ja VIHDOIN juna saapu laiturillee ja me päästii junaa! Aateltii et jee saadaa nukkuu ees kuus tuntia kunnolla ku siinä junassa oli sängyt ja kaikki. No, se juna oliki täytee buukattu ja semmosessa iha minikopperossa nukku yhteensä KUUSI ihmistä. Kaikenkukkuraks hauskinta oli tietenkin se, että meidän kopperoon tuli neljä tummaihosta miestä meidän lisäks. Aluks ne kyseli ihan hirveesti kaikkee: keitä ollaa, mistä tullaa, missä asutaa, minne mennää, minkä ikäsiä ollaa, seurustellaanko.. Täällä ulkomailla on kyl oppinu, että AINA pitää sanoo että on poikaystävä nii pääsee miljoonakertaa helpommalla. Mutta siinä vaiheessa kun ne tummaihoset miehet alko kyselee yhteystietoja nii alko jo ahistaa niiden touhu. Onneks kuitenkii vallattii yläsängyt ekana ja saatii kamat turvaa, et niitte kaa ei tarvinnu siel alempana nukkua. Ne sängyt ei kuitenkaa ollu mitkää huiput niinku aateltii, vaa 60cm leveet ja niis ei ollu mitää suojia siltä, etteikö sinne lattialle ois voinu tippua. Välillä pitiki vähä pitää seinästä jotenki kii ku juna alko jarruttaa... No finally sit jjuna lähti liikkeelle, ja haluttii tietty heti alkaa nukkumaa! Mutta tietenki ne neljä miestä piti valoja päällä ja jutteli+joi ainaki puol kolmee asti aamulla :):) Hauskinta oli se, kuinka ne keskenään jutteli niiden tekemistä rikoksista ja kuinka monta miestä ne on saanu vankilaa.. ETTÄ SEMMOSIA JUNAKAMUJA MEILLÄ TÄÄLLÄ.. Mut onnens konduktööri tuli herättää mut ja Emman puol tuntii enne meidä pois jäämistä, eli varttii vaille neljä ja saatii yllätykses aamupala ja HYVÄÄ KAHVII. 

Sit jäätii Villachiin ja ootettiin siel puol seiskaa asti ennenku seuraava juna Ljubljanaan lähti. Voin kertoo, että hyvin huonoilla unilla ja nälällä ollaan oltu tää aamu+päivä liikenteessä. Lopulta kuitenkin juna Ljubljanaan tuli ja tästäkös taas vaihteeks tää seikkailu alkaa...

Näin kauniit maisemat oli junasta! Ja mikään ei oo niin siistiä, kun herätä auringonnousuun! Ja se oli niin ylikaunis. Istuttii sit sellane kaks tuntia junas viel ja VIHDOIN oltiin perillä kaheksan pintaan aamulla, Slovenian pääkaupungissa. Se lähtö junasta oli vähä nopsa, ku meidän pysäkki tuli niin nopeesti. Nähtii heti mainokset mäkkäristä ja lähettii seuraa niitä ilmasen wi-fin toivossa. ONNEKS LÄHETTII. Koska samantien ku päästii mäkkii, missä oli toimiva wifi, oltii niiii ilosia ja aateltii ostaa kahvit. Sillo Emma tajus et sillä ei oo enää lompakkoo ja ipadii matkassa mukana. NE OLI JÄÄNY JUNAAN. Ja pahinta täs oli se, et siel lompakos oli visa, rahat, passi ja interraillippu. Mentii samantie ja aika tosi nopeesti infopisteelle ja selitettii meidä tilanne. Siel oli onneks enkkua ymmärtävä mies, joka samantien soitti siihe junaa mis ne teki kuulutuksen niistä kadonneista kamoista. Ja vaik siihe junaa meil ei ollu mitää paikkalippuja, osattii onneks aika hyvi sanoo missä vaunussa oltii istuttu. Kesti semmonen vartti niin ne kamat oli löytyny siitä junasta ja meille sanottii et ne tulee iltapäivällä takas, kunha vaa ollaa ottamas niitä vastaa kolmen aikoihi laiturilta 6. Se tieto helpotti niiiin paljo, mut ei siltikää voitu olla yhtää varmoja, että mitä siel lompakos on enää jäljellä.. Soitettii porukoille kotii ja kerrottii varuilta koko tilanne, koska meidän matka ois voinu jopa loppuu siihe jos noita papereita ei ois löytyny. 

Sit taas meillä ei ollu muuta mahollisuutta kun oootttaaa. Aateltii ettiä se yöpymispaikka ny tätä joutoaikaa hyödyntäen, mutta tittididii, mun visalla ei voi netistä varata mitää ja maksaa etukätee (en tiiä miks..) joten alettii kattoo niitä hostelleja ja niiden osotteita, ja lähtee kävellen kysyy niistä yöpymispaikkoja. 

Tottakai meidän tuurilla just sillon kun ollaan superväsyneitä, nälkäsiä ja noiden kamojen katoomisen takia vähän hermostuneita niin lähetään ettimään 2km:n päästä hostellia JOTA EI EDES OLE. Ei tosiaankaa ärsyttäny kun rinkka paino ja halus vaa nukkumaa ja sitten hostellin osotteessa ei vaa oo mitää :):) käveltii koko sen lähiympäristö läpi ja mitää ei löytyny. JOTEN IHMISET ÄLKÄÄ IKINÄ YRITTÄKÖ EES YÖPYÄ HOSTEL TIVOLISSA. Siinä oli meille sen verra tivolia et päät oli entistä enemmä sekasi. Sit lähettii ettii yhtä hotellia mut sitäkää mistää löytyny. Toi Ljubljanan tivolin ympäristö ei ollu yhtää meidän kanssa samoilla aaltopituuksilla tänään... No sitten me kävellään taas se 2km takasin ja oltii jo siinä tilanteessa, että oltii valmiita maksaa mitä vaa kunha pääsee johki turvaa.

No, meitä kyllä joo onnisti.... Ollaan tällä hetkellä VIIDEN TÄHDEN hotellissa, makoillaa sängyllä ja kohta Emma laittaa itellee kylvyn kuumaksi. Siis oikeesti millä järjellä tääki matka on tämmönen xD maksettii tästä huvista kyl iha sikana, yhteensä 120€.. Mutta me ei iha tosissaa vaa enää jaksettu. Eikä ees tajuttu et tultii viiden tähden hotelliin, ennenkun meidän selistä tuli hovipoika ottaa rinkkoja pois ja paino napit hississä meidän puolesta. Silloin aloin kattoo meidä avainkortteja joissa oli hotellin nimi ja viis tähtee xD Mä ja Emma ei iha tosissaa enää kestetty siinä vaiheessa, hajottii sen hissipojan eessä ja mietittii et millä tuurilla viime yö nukuttii rikollisten kanssa ja seuraava yö viiden tähden hotellissa ::D (ja interreilausko ei oo muka glamouria.....??) No, otetaan tästä nyt ainakin KAIKKI ILO IRTI. Matkailu avartaa ja interreilaaja tytöt pärjää xD

Hetki torkuttiin ja käytii suihkus ennenkun lähettii hakee kadonneita kamoja juna-asemalta. Ja uskokaa tai älkää, MUTTA IHAN KAIKKI LÖYTY. Ilonkyyneliä pääs ja mentii samantien mäkkiin syömään edullistaruokaa. Samalla päätettii että huomenna lähetää jo pois tästä paikasta, Budapestiin. (Yks yö viiden tähdin hotellis saa tällä kertaa luvan riittää...) Vihdoin oli taas aikaa hymyyn ku kaikki oli taas hyvin! Lähettii kiertelee itse Ljubljanaa ja ai että miten KAUNIS PAIKKA. Kuvat kertokoon kaiken, mutta tänne kannattais tulla käymään pidennetyks vlopuks! Kauniskaunis paikka, halpa (paitsi viiden tähden hotelli xDd) ja IHANAN YSTÄVÄLLISIÄ ihmisiä täynnä. Täällä sulle hymyillään kaduilla ja palvellaan kahviloissa ku mitäkin ruhtinasta. Tänäänki mentii joen varrelle kahville, tietty mentii tiskiltä tilaa niinku aina kahvilois mut meidät tultii hätyyttää siitä pois ja sanottii, että rauha, me tullaan kyl iha pöytään asti kysymään mitä sais olla. Perus juntit täällä moi taas :D mut tämmöstä tääl vaa on!

Toi siltä oli tehty silleen, et se oli läpinäkyvä ja sen läpi näki sen joen. Oli hullun siisti!

Puettiin lämpösesti päälle, koska vaik tää on Alppien eteläpuolel nii tääl on täl hetkel vaa 10'C. Mutta ei ollu ees kovin kylmää ja ku juotii ne kahvit ulkona, nii yhtää ei palellu. Näyttää syksyseltä, mutta ei niin ilmaltaan tunnu siltä c--:

Tänne kahvilakaupunkiin kannattaa tulla! Mekin lähetään huomen jo taas AAMUPALABUFFETIN (<3) jälkee heti kohti Budapestiä, ja tuntuu kyllä siltä et paaaljon jäi näkemättä. Tänne täytyy kyl tulla uusiks, etenkin kesällä tää paikka varmaa oikeen puhkee kukkaan!! Mutta me pärjätää tääl maailmalla iha buenosti ja mikäs tässä viiden tähden sängyssä loikoillessa, aijai c--; Seikkalut on selkeesti tehty meitä varten... Tulevaa ootellessa, TERKKUJA SUOMEEN!

Sannu