En oo tänään saanu aikaseks mitään fiksua. Lomapäivä töistä ja mun piti suunnata oikeesti johonkin asioille mutta päädyin vaa....oleen. No kerkesin ainaki fiilisteleen tulevaa, suunnittelin jopa vähä että mitä vaatteita ja kuin paljon tuun ottaa mukaa. Täytyy kyl suorittaa joku koepakkaus tässä suht pian että on sit valmistautunu henkisesti luopuun kaikista niistä kamoista mitkä ei vaa mahu mukaa.
Siinä ite tiketti :--) Alla näkyy sen mukana saatu kartta ja interrail-opas. Me saadaan itse asiassa ihan hyviä alennuksia tolla lipulla aika monista majotuspaikoista ympäri Eurooppaa. Niitä ja muutenkin kaikkia mahollisia alennuksia pitää hyödyntää aina ku tulee vaa tilaisuus. Toivottavasti päästään eroon rinkoistamme aina sillon tällön, ja tällä meinaan lähinnä sitä että nukutaan aina joskus jossain huoneessa kaksistaankin makuusalien sijasta, että voidaan jättää illaks kamat sinne. Se on sit sitä luksusaikaa kahden xD
Rakkaita tyyppejä ja paikkoja! En tiiä tuleeko mun varsinaisesti ikävä; tuolla on paljon nähtävää ja haluun ottaa kaikesta kaiken irti. Enkä mä ees oo niin kauaa pois. Mutta kuitenkin, jos mä ikävöin, niin teitä! Ja myös teitä jotka ette näy kuvissa, sorry, en vaa omista paperiversiollisia kuvia kaikista :D hehe
Löysin joitaki päiviä sitten ukin vanhoja karttoja ja matkaoppaita. Niin siistejä! Ei järin ajankohtasia välttämättä enää, mutta sitäkin mielenkiintosempia. Meiän matkanteko on ihan sika helppoo verrattuna tohon aikaan ku ei ollu mahollisuuksia pitää yhteyttä kotiin tai just vaikka varailla majotusta tien päältä puhelimella. Kaikki oli kyllä paljon jännempää sillon myös, paikat oli aidompia ja kulttuurierot räikeempiä. Mutta joo, eiköhän meki johonkin liemeen jouduta ja saada jännitystä elämäämme, sellanen kutina on :D
 | |||
| "Joko Sinulla on matkakuumetta?" NO JOOOOO |
Mä ja mun matkakamu #1. Tona päivänä ku vedettii lakit päähän nii ei kyllä uskottu että lähettäis tälle reissulle kaksistaa. Olihan meillä vaikka mitä suunnitelmia, mutta se että oikeesti saatiin tää alulle ja nyt aika suurella todennäkösyydellä vieläpä toteutuun nätisti, nii huh se on jotain! Enkä ois kyllä vaikka viis vuotta sitten arvannu että me kaks ylipäätään tehtäis näi paljon juttuja yhessä, tunnettiinha me joo mutta ei sillä tavalla. No mutta se on elämää: onneks nyt tunnetaan, onneks liikutaan samoilla aallonpituuksilla (hitailla sellasilla) ja onneks lähetään tonne yhessä :-----D
Emilia
