torstai

Kohta mennään. Mulle on iskeny aika hassu olo tässä viime päivinä. Haluan lähtee, mutta sen odotuksen viereen on tullu myös paljon muuta. Ihmiset täällä, oma perhe ja velipojat, syksy; kaikki on viime aikoina sujunu niin nätisti että poislähteminen tuntuukin yhtäkkiä vähä liian jännältä. Ei haluais lähtee nyt, kun asiat on niin hyvin. Haluisin fiilistellä tätä syksyä ja kaikkee enemmän. Mutta niinhän se aina menee, se on vaan tunne tän kaiken ohella eikä siihen saa tarttua liikaa. Muutos on aina hyvä asia, pitää pysyä liikkeellä eikä jäädä paikoilleen. Niin Nuuskamuikkunenkin tekee (:

En oo pakannu vielä mitään. Mulla on listattuna kaikki kamat mitä pakkaan ja huonossa muistissa ehkä noin puolet vielä lisää. Unohan varmaan aika paljon juttuja mutta en nyt jaksa stressata liikaa. Rahalla saa ja hevosella pääsee, ostan sit matkalta kun tulee pula jostain. Ja oon oikeestaan ostanukkin kaiken mitä tällä hetkellä tuntuu et tarvin: vielä pitäis investoida jonkunlaiseen muistikirjaan, sisuihin ja sukkiin.. Sisuista en kyllä aio luopua :D Sannun porukat oli vissii aikoinaan reilatessaan ostanu Suomesta mukaan myös pikkusia salmiakkirasioita ja jaellu niitä sit uusille tuttavuuksille aina ku siltä tuntu. Musta aika kiva idis!

En tiedä. Jännää aikaa tämä. Mulla ei oo hajuakaan missä oon viikon päästä. Tarvin tätä irrallista aikaa nyt nii jaksan sit taas jossain vaiheessa keskittyä opiskeluun tai johonkin muuhun, mikä nyt sit tuntuukaan siinä vaiheessa tärkeeltä. Just nyt oon onnellinen siitä, että saan toteuttaa itteeni just näin. 

   Emilia